Lopputilitys

Tässä sitä ollaan jo palattu arjen pakerrukseen, mutta kirjoitellaanpas vielä pieni tilitys viimeisten reissupäivien osalta.

Tiistai, eli toiseksi viimeinen päivä meni aikalailla töitä tehdessä, valitettavasti. Ulkona paistoi aurinko täydeltä terältä, joten voitte kuvitella miten tuskaa oli istuskella hotellihuoneessa tekemässä kiirellisempiä työhommia välillä etanannopeudella toimivalla nettiyhteydellä.... No mutta työt sain pakettiin siten, että ehdin piipahtaa vielä altaalla itseäni grillailemassa tunnin verran ennen kuin tarvitsi alkaa valmistautumaan konferenssin illallisia varten.

Taksilla konferenssihotellille ja siellä baaritiskin kautta kuuntelemaan palkintojenjakoseremoniaa. Ennen kuulumatonta kyllä oli, että palkinnot koskivat viime vuoden konferenssia! Ensi vuonna sitten jaetaan tämän vuoden palkinnot. No on kai tuokin tapa houkutella porukka käymään tuossa konferenssissa useammin. Tosin noin puolivillaisesti hoidettuun konferenssiin ei itseä niin houkuta osallistua toiste, vaikka kaupungissa ei ollutkaan valittamista. Palkintojen jakamisen jälkeen oli vuorossa banketti, jossa oli ihan maittavat ruuat, juomat tosin piti itse maksaa, kun taas yleensä kuuluvat illallisiiin... No, onneksi menivät oman firman piikkiin sentään ;)

Banketin jälkeen lähdimme Wynn-nimiseen kasinoon. Jälleen kerran oikein näyttävä kasino! Siellä tarkoituksena oli pyörähtää yökerhossa ja menimmekin jonottelemaan yökerhon ovelle, josta ohi virtasi porukkaa toinen toistaan niukemmissa vaatteissa. Kun meidän vuoro tuli, portsari kysyi haluaisimmeko pöydän. Sisään oli normaalisti 30$, mutta jos pöydän haluaa hinta pompsahtaa noin 450 dollariin. Hintaan kuului muistaakseni pullo jotain juomaa. Ei liene vaikea arvata otettiinko pöytää. Kuitenkin portsari sanoi tämän jälkeen suoraan, että ei ota kuutta miespuolista sisään ilman, että ottaisimme pöydän. Olihan siitä asiasta yökerhon vieressä olevassa julisteessa mainittukin, että isommille porukoille pitäisi tehdä pöytävaraus, mutta emme ajatelleet, että se olisi noin tarkkaa. Olisi pitänyt siis mennä pienemmissä ryhmissä, mutta turha jälkiviisastella. Jatkoimme iltaa sitten pienen kiertelyn jälkeen saman kasinon baarin/pubin puolella. Josta sitten jatkoimme takaisin omalle hotellille ja pelipöytien kautta sitten koisimaan.

Vikana varsinaisena päivänä vuorossa oli sitten taas virallista osuutta, eli konferenssiesitykset. Aamupalan jälkeen kävin normaaliin tapaan altaalla notkumassa ja puoli kahden kieppeillä lähdimme taas konferenssihotellille. Esittäjät olivat menneet paikalle jo aiemmin ja me tulimme paikalle session jo ollessa käynnissä. Yhteenvetona tuosta oli muutama mielenkiintoinen paperi/esitys sekä se, että meidän omat esitykset menivät mallikkaasti. Session jälkeen oluset alakerrassa ja takaisin hotellille vaihtamaan vaatteita.

Buffetin ja shoppailurundin jälkeen osa porukasta, minä mukaan lukien suutasimme Fremont Streetille, joka on siis ns. vanhaa Vegasia. Kyseinen katu oli oikein miellyttävä yllätys! Saavuimme keskelle ulkoilmakonserttia ja muutenkin ilmapiiri oli enemmän meidän makuun. Tuolla ei paistanut niin pahasti läpi sellainen, että jos haluat ottaa kaiken Vegasista irti, rahaa pitäisi olla niin paljon, että paskalle et taivu. Hienona extrana tuolla kadulla oli myös maailman suurin(?) screeni. Tuo screen oli rakennettu koko kadun ylle, eli toista sataa metriä oli kaiken kaikkiaan. Screeniltä tuli aina tasatunnein erinäisiä esityksiä, näyttävää kerrassaan! Illan aikana kävimme kuvauttamassa itsemme vielä miljoonan dollarin vieressä sekä ihan lopuksi kävimme vielä pelailemassa vähän pokeria, johon saikin kätevästi viimeiset dollarit upotettua ;)

Torstaina oli sitten aika lähteä kohti kotia. Olimme lentokentällä hyvissä ajoin ja ehdimmekin tovin odotella lähtöportin vieressä boardingin alkamista ennen kuin kuulutukset lentojen uudelleenjärjestelyistä alkoivat. Koneessamme oli moottoririkko. Meidän kahdeksan hengen porukka jaettiin kolmeen eri poppooseen, joista jokaiselle tuli vähän eri reitit ja aikataulut Suomeen. Me päädyimme ryhmään, jonka lennot menivät LV-Memphis-Amsterdam-Hki sijaan LV-Los Angeles-Amsterdam-Hki. Pituutta niin ajassa kuin kilometreissä matkalle tuli reilusti lisää ja pieni ky**ä alkoi muodostua otsikkoon huolimatta siitä, että saimme 100 dollarin hyvityssetelit tulevia KLM:n lentoja varten. No ei auttanut paljoa itkeskellä vaan odottelemaan Los Angelesin koneen lähtöä. Tuo lento oli onneksi ajallaan ja pääsimme perille ihmettelemään, että mistähän seuraava lento mahtaa lähteä. Aikaa ei ollut kovin paljoa tuohon vaihtoon ja opasviittoja oli kentällä hyvin niukasti. Kuitenkin kysymällä selvisi, että meidän piti ottaa bussi eri terminaaliin. Toisessa terminaalissa juoksujalkaa tekemään check-in ja eikun turvatarkastukseen. Ehdimme koneeseen ja erittäin positiivisena yllätyksenä meille tuli se, että tuon pisimmän lennon tiketit oli korotettu business-luokan lipuiksi. Lento oli tuosta johtua oikein luksusta; herkulliset ruuat, konjakkia, viskiä, viiniä, hyvää musiikkia/elokuvia, hierovan tuolin sai kokonaan makuuasentoon ilman, että häiritsi ketään tai että omat jalat olisivat olleet edessä olevan penkin puristuksissa... :)

Amsterdamissa sitten odotti vähän ikävämpi asia, eli noin kuuden tunnin odotus ennen ensimmäistä lentoa Helsinkiin. Aika tuntui paikoitellen hyvinkin pitkältä, koska ikävä kotiin ja erityisesti kullan luokse oli jo kova. Lopulta kuitenkin odotus oli ohi ja pääsimme Helsinkiin ongelmitta. Meidän matkatavarat olivat löytäneet lentojen vaihdoista huolimatta perille, toisin kuin osalla meidän alkuperäisestä ryhmästä. Taksilla sitten Jyväskylään valmiiksi katettuun pöytään syömään ja nauttimaan pöydän antimista ;)